magnetoituva

Magnetoituva tarkoittaa aineen kykyä kehittää magneettinen momentti ulkoisen magneettikentän vaikutuksesta. Aineen magneettinen vaste liittyy magneettivuon tiheyteen B ja kenttään H seuraavasti: B = μ0(H + M), jossa M on magnetisaatio.

Jos vaste on lineaarinen, magnetisaatio on M = χ_m H, jolloin χ_m on magneettinen susceptibiliteetti. χ_m voi olla negatiivinen (diamagnetismi) tai positiivinen (paramagnetismi). Diamagneettiset aineet reagoivat kenttään heikosti ja magnetisaatio on vastakkainen kentän suuntaan; paramagneettiset aineet ovat heikosti magneettisesti kenttään myötävauttavia ja niiden magnetisaatio on pienempi, mutta suuntautuu kentän kanssa.

Ferromagneettiset aineet, kuten rauta, nikkeli ja koboltti, osoittavat suuria ja epälineaarisia vasteita. Ne voivat säilyttää magneettisen tilansa ilman ulkoista kenttää (remanentti magnetisaatio) ja niillä on hysteresis-käyrä. Magnetisaatio syntyy alueiden (domainien) järjestäytymisen sekä vaihtovirtojen kautta.

Lämpötilalla on merkittävä vaikutus magnetisointiin: ferromagneettisten aineiden magnetisaatio heikkenee lämpötilan noustessa ja katoaa Curie-tilassa. Paramagneettisten ja diamagneettisten aineiden vasteet ovat lämpötilasta riippuvaisia, mutta pienempiä suurissakin kentissä.

Esimerkkejä magnetoituvista aineista ovat ferromagneetit kuten rauta, nikkeli ja koboltti; diamagneettiset aineet kuten kupari, hopea ja grafiitti; sekä paramagneettiset kuten alumiini ja platina.