magnetointikykyä
Magnetointikyky kuvaa aineen kykyä magnetisoitua ulkoisen magneettikentän vaikutuksesta. Fysikaalisesti se ilmenee magnetisaation M ja ulkoisen kentän H välisenä vasteena, jota usein kuvataan M = χH, missä χ on magnetointikyky eli magneettinen susceptibiliteetti. SI-järjestelmässä χ on yleensä volyymisessa susceptibiliteetissa dimensionless, mutta sitä voidaan ilmaista myös molaarisena tai kappalekohtaisena arvoina. Magnetointikyky riippuu elektronirakenteesta ja lämpötilasta, ja määrittää, kuinka vahvasti aine reagoi magneettiseen kenttään.
Materiaalien magnetointikyky jaetaan kolmeen päätyyppiin: diamagneettinen, paramagneettinen ja ferromagneettinen. Diamagneetit antavat χ < 0 ja reaktiona on heikko
Lämpötilan vaikutus magnetointikykyyn on ratkaiseva. Ferromagneettien osalta lämpötila alle Curie-pisteen Tc johtaa spontaaniin magnetisaatioon, kun taas
Magnetointikyvyn mittaaminen tapahtuu useilla menetelmillä, kuten VSM- ja SQUID-magnetometreillä. Yleensä raportoidaan volyymi- tai molaarisina susceptibiliteetteina (χv