magnetisoitu

Magnetisoitu tarkoittaa tilaa, jossa aineen magneettinen momentti on suuntautunut pääosin yhteen suuntaan. Ferromagneettisissa aineissa kyse on pienistä alueista, domain-alueista, joiden sisäinen magneettinen momentti on järjestäytynyt samalla tavalla. Ulkoinen magneettikenttä voi siirtää domainien rajoja ja viedä ne asettumaan toiseen suuntaan, jolloin kokonaismagneettinen momentti kasvaa. Kenttä poistettuina osa magnetoituneesta tilasta voi jäädä jäljelle, mikä tunnetaan jälkimagnetoitumisena.

Magnetisoituminen voidaan jakaa pysyvään magnetoitumiseen sekä indusoituun (väliaikaiseen) magnetoituun tilaan. Pysyvät magneetit, kuten NdFeB- ja SmCo-ferromagneetit, säilyttävät suuremman osan magneettisestä tilastaan ilman ulkoista kenttää. Soft-magneetit, kuten puhdas rauta, ovat helposti magnetisoitavissa mutta palautuvat nopeasti takaisin ei-magneettiseen tilaan, kun kenttä poistuu. Tärkeä ilmiö on jälkimagnetoituminen: osa magneettisesta tilasta säilyy kentän jälkeen.

Magneettisoitumista voidaan mitata magneettisella momentilla, magneettikentän vaikutuksesta ja magnetoituneen tilan kestoa kuvaavilla suureilla. Yksinkertaisimmillaan magneettisen kentän ja magnetisoinnin välistä suhdetta voidaan kuvata perusyhtälöillä, jotka kuvaavat, kuinka kenttä ja materiaali vaikuttavat toisiinsa.

Sovelluksia ovat esimerkiksi sähkömoottorit ja generaattorit, kiinnityslaitteet, tallennustekniikka kuten kovalevyt, sekä erilaiset magneettiset sensorit ja erotusmenetelmät. Magnetisoituja materiaaleja hyödynnetään laaja-alaisesti muun muassa energiantuotannossa, teollisuudessa ja elektroniikassa.