magneettiresonanssikuvauksen

Magneettiresonanssikuvauksen, usein lyhennettynä MRI:ksi (Magnetic Resonance Imaging), on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka hyödyntää voimakkaita magneettikenttiä ja radioaaltoja tuottaakseen yksityiskohtaisia kuvia kehon sisäisistä rakenteista. Toisin kuin röntgenkuvauksessa tai tietokonetomografiassa, MRI ei käytä ionisoivaa säteilyä, mikä tekee siitä turvallisen toistettaviin tutkimuksiin. MRI:n perusperiaate perustuu kehon vesimolekyylien vetyatomien ytimien vuorovaikutukseen voimakkaan magneettikentän ja radioaaltojen kanssa. Kun potilas asetetaan MRI-laitteen sisään, vahva magneettikenttä kohdistaa vetyatomien ytimet tiettyyn suuntaan. Tämän jälkeen lyhyet radioaaltopulssit häiritsevät tätä kohdistusta. Kun pulssit sammutetaan, vetyatomien ytimet palaavat alkuperäiseen tilaansa emittoiden samalla radioaaltoja, jotka laitteen vastaanotin havaitsee. Eri kudokset emittoivat radioaaltoja hieman eri tavoin riippuen niiden koostumuksesta ja vesipitoisuudesta. Nämä signaalit muunnetaan tietokoneella yksityiskohtaisiksi poikkileikekuviksi. MRI soveltuu erinomaisesti pehmytkudosten, kuten aivojen, selkäytimen, lihasten ja nivelten, kuvantamiseen. Sitä käytetään yleisesti diagnoosin tukena erilaisissa sairauksissa ja tiloissa, kuten kasvaimissa, tulehduksissa, verisuonihäiriöissä ja vammoissa.