magneettihäviöiden

Magneettihäviöt, suomeksi myös magneettiset häviöt tai rautahäviöt, ovat energianmenetyksiä, jotka tapahtuvat ferromagneettisissa materiaaleissa, kuten sähköteräksessä, kun ne altistuvat vaihtelevalle magneettikentälle. Nämä häviöt ovat merkittäviä muuntajien, sähkömoottoreiden ja muiden sähkölaitteiden toimiessa. Magneettihäviöt jaetaan kahteen päätyyppiin: hystereesisähviöihin ja pyörrevirtahäviöihin.

Hystereesisähviöt johtuvat materiaalin magneettisen domainrakenteen muuttumisesta magneettikentän suunnan vaihtuessa. Kun magneettikenttä muutetaan jatkuvasti, materiaalin sisällä olevat magneettiset domeenit pyrkivät järjestykseen ja uudelleenjärjestykseen. Tämä prosessi kuluttaa energiaa, joka vapautuu lämpönä. Hystereesisähviöiden määrä riippuu materiaalin hystereesisilmukan koosta.

Pyörrevirtahäviöt syntyvät, kun vaihteleva magneettikenttä indusoi johtavassa materiaalissa sähkömagneettisia virtoja eli pyörrevirtoja. Nämä pyörrevirrat puolestaan aiheuttavat Ohmin häviöitä materiaalin resistanssin vuoksi, muuttaen sähköenergiaa lämmöksi. Pyörrevirtahäviöiden suuruutta voidaan pienentää ohuemmilla laminoinneilla, jotka lisäävät virran kulkureitin vastusta. Yleensä magneettihäviöiden kokonaismäärä on hystereesisähviöiden ja pyörrevirtahäviöiden summa. Tehokkaiden sähkölaitteiden suunnittelussa magneettihäviöiden minimointi on keskeistä energiatehokkuuden parantamiseksi.