maastomallit

Maastomallit ovat maapallon pinnan kolmiulotteisia digitaalisia esityksiä, jotka kuvaavat korkeuksia, topografiaa sekä siihen liittyviä kohteita. Niitä käytetään kartoituksessa, geoinformaatiossa, suunnittelussa ja simulaatioissa, ja ne voivat olla sekä rasteri- että vektorimuotoja. Tarkkuus ja resoluutio määrittelevät, mihin tarkoitukseen malli soveltuu.

Rasteriset maastomallit, yleisimmin digitaalinen korkeusmalli (DEM), kuvaavat pinnan korkeudet ruutukohtaisesti. DEM voi edustaa bare-earth-pintaa (DTM) tai koko pinnan kattavaa korkeustietoa (DSM). Rasterit tallennetaan usein georeferoituina tiedostoina, kuten GeoTIFF-muodossa.

Vektoriset maastomallit koostuvat 3D-verkosta tai piste- ja polygonmalleista (esimerkiksi TIN/mesh). Ne soveltuvat tarkempiin kolmiulotteisiin esityksiin sekä monimutkaisempien kohteiden muotojen kuvaamiseen.

Datan tuotantotavat ja lähteet vaihtelevat: LiDAR-keilaukset, fotogrammetria stereo- tai monikuviin perustuvat mittaukset sekä erilaiset satelliittidatasarjat. Tiedot muunnetaan ja projisoidaan yhteensopiviksi koordinaatistojen kanssa, ja niitä voi käsitellä interpoloinnilla, verkottamisella ja virheiden korjauksella.

Käyttökohteita ovat kaupunki- ja infrastruktuurisuunnittelu, hydrologia ja tulvasimulointi, metsätalous, luonnonvarojen hallinta sekä virtuaali- ja pelisovellukset. Maastomallien kehitystä ohjaa yhä suurempi pistepilvi- ja fotogrammetria-aineisto sekä standardien ja yhteentoimivuuden lisääntyminen, mikä parantaa analyyseja ja tiedon jakamista.