maantieliikenteestä

Maantieliikenne tarkoittaa liikennettä maanteillä eli julkisella tieverkostolla. Siihen sisältyy sekä henkilö- ja tavaraliikenne että kevyempi liikenne, kuten pyöräily ja jalankulku, sekä palveluliikenne ja logistiikka. Maantieliikenteen suunnittelussa kiinnitetään huomiota sekä sujuvaan liikenteeseen että turvallisuuteen sekä ympäristövaikutusten vähentämiseen.

Lainsäädäntö ja hallinto: Maantieliikennettä säädellään tieliikennelailla ja muulla liikenne-, ympäristö- sekä turvallisuussäädöksillä. Kansallinen sääntely määrää muun muassa nopeusrajoitukset, oikean ajamisen periaatteet ja ajoneuvojen tekniset vaatimukset. Valvonta ja tienpidon vastuut jakautuvat valtion viranomaisten, kuten liikenne- ja viestintäministeriön sekä liikenneinfrastruktuurin hallinnon, Väyläviraston sekä kuntien kesken.

Infrastruktuuri ja toteutus: Maanteiden verkosto muodostuu valtateistä, kantateistä ja seututeistä sekä paikallisista teistä. Tieverkoston ylläpito, kehittäminen ja investoinnit kohdistuvat muun muassa liikenneturvallisuuteen, kapasiteetti- ja laadunparannuksiin sekä kevyen liikenteen infrastruktuuriin. Tietoliikenne- ja älykkäät liikennejärjestelmät parantavat tiedonkulkua, turvallisuutta ja sujuvuutta.

Turvallisuus ja ympäristö: Maantieliikenteessä keskeisiä tavoitteita ovat liikenneturvallisuus ja onnettomuuksien väheneminen sekä ympäristövaikutusten minimointi. Tämä näkyy nopeusrajoituksissa, risteysten suunnittelussa, ajoneuvojen päästövaatimuksissa sekä kevyen liikenteen suojateiden ja eritasoisien järjestelyjen kehittämisessä.

Tulevaisuus ja haasteet: Digitalisaatio, ITS- ratkaisut, autonomiset ajoneuvot sekä sähköinen ja vähäpäästöinen kuljetus vaikuttavat maantieliikenteen kehitykseen. Suunnittelussa kiinnitetään huomiota erityisesti ruuhkien hallintaan, latausinfrastruktuuriin sekä kestävien liikenneratkaisujen edistämiseen.