määrittelysäännöt

Määrittelysäännöt ovat sääntöjä tai ohjeita, joita noudatetaan, kun määritellään käsitteitä tai termejä. Niiden tarkoituksena on varmistaa, että määritelmät ovat selkeitä, tarkkoja ja toistettavissa, sekä että ne rajautuvat keskeisiin ominaisuuksiin eikä määritelmä ole epäselvästi tai liiallisesti tulkinnanvarainen.

Sovellusalueita ovat useat alat. Kielitieteessä ja sanastotyössä määrittelysäännöt ohjaavat merkityksen ilmaisua: tyypillisesti määritelmä perustuu generaattori- ja differentia-periaatteeseen. Filosofiassa ja logiikassa ne kuvaavat, miten uusi käsite lisätään järjestelmään johdonmukaisesti. Tietotekniikassa ne auttavat vaatimusten, datan rakenteiden ja ontologioiden kuvaamista sekä määritteiden hallintaa dokumentaatiossa.

Hyvän määritelmän tunnusmerkkejä ovat selkeys, tarkkuus, ei-kieroutuneisuus, kattavuus suhteessa ilmiöön sekä sen testattavuus käytännön esimerkein. Määritelmä ei saa olla liian laaja eikä liian kapea, eikä sen tulisi viitata määriteltävään sanaan itsessään kiertäen.

Laatimisen prosessi alkaa määriteltävän termin kontekstin ja tarkoituksen määrittämisellä, minkä jälkeen listataan olennaiset ominaisuudet ja rajataan pois epäolennaiset seikat. Genus- ja differentia -menetelmän mukaisesti määritelmä esittää yleisemmän luokan ja sen erot, ja sitä täydennetään suhteilla muihin käsitteisiin. Lopuksi määritelmä testataan käytännön tilanteissa ja päivitetään tarvittaessa.