lämpötilasensorien

Lämpötilasensorit ovat mittauslaitteita, jotka havaitsevat kohteen tai ympäristön lämpötilan ja muuntavat sen sähköiseksi signaaliksi. Niitä käytetään laajalti teollisuudessa, rakennusten automaatiossa, ajoneuvoissa, lääketieteessä ja ympäristön seurannassa.

Yleisimmät tyypit ovat termoparit, RTD:t sekä termistorit. Termoparit perustuvat Seebeckin ilmiöön ja kattavat laajan lämpötilan sekä nopean vasteen, mutta niiden tarkkuus on yleensä heikompi ja ne voivat driftata ajan myötä. RTD:t, usein Pt-tyyppisiä, tarjoavat korkean tarkkuuden ja hyvän stabiilisuuden, mutta ne voivat olla hitaampia ja kalliimpia. Termistorit (NTC/PTC) ovat erittäin herkkiä ja soveltuvat hyvin pienille ja keskisuurille lämpötiloille, mutta ne ovat epälineaarisia ja mittausalue on rajatumpi. Lisäksi on ei-kontaktisia infrapuna-lämpötilasensoreita, jotka mittaavat kappaleen säteilemää energiaa ilman kosketusta.

Mittausmuodot voivat olla analogisia tai digitaalisia. Termoparit ja RTD:t tuottavat muutoksia resistanssissa tai jännitteessä, jotka vaativat esiprosessointia ja kalibrointia. Digitaaliset lämpötilasensorit antavat valmiin lämpötilatiedon yleensä I2C-, SPI- tai 1-Wire -väylin kautta.

Kalibrointi ja standardit ovat tärkeässä asemassa. Keskeisiä standardeja ovat IEC 60584 (termoparit) ja IEC 60751 (RTD:t). Määritys ja asennus huomioivat ympäristötekijät kuten kosteuden, tärinän ja johtojen lämmitysvaikutuksen. Käyttökohteita ovat teollisuusprosessi, HVAC, ajoneuvo- ja elektroniikka sekä laboratorio- ja terveysalalla.