lämpötilansopeutumista

Lämpötilansopeutuminen, eli terminen aklimatisaatio, on fysiologinen prosessi, jossa organismi sopeutuu muuttuviin ympäristön lämpötiloihin. Tämä sopeutuminen voi tapahtua sekä kylmään että kuumaan ilmanalaan. Sen tavoitteena on ylläpitää ruumiinlämmön tasapainoa eli homeostaasia.

Kylmään sopeutuessa elimistö voi lisätä lämmöntuotantoa esimerkiksi lisäämällä aineenvaihduntaa tai lihasvärinää. Myös lämmönhukkaa voidaan vähentää supistamalla ääreisverisuonia ja lisäämällä ruskean rasvakudoksen aktiivisuutta. Pitkäaikainen altistus kylmälle voi johtaa muutoksiin rasvan jakautumisessa ja aineenvaihdunnassa.

Kuumaan sopeutuessa elimistö pyrkii tehostamaan lämmön poistumista. Tämä tapahtuu pääasiassa lisäämällä hikoilua ja laajentamalla ääreisverisuonia, jotta lämpöä voi siirtyä tehokkaammin iholle ja haihtua pois. Myös nestetasapainon ylläpitäminen on keskeistä kuumassa. Säännöllinen altistus kuumuudelle voi parantaa elimistön kykyä sietää korkeita lämpötiloja ja vähentää lämpöuupumuksen tai lämpöhalvauksen riskiä.

Lämpötilansopeutuminen on asteittainen prosessi, joka vaatii aikaa ja toistuvaa altistusta. Sen tehokkuus voi vaihdella yksilöittäin riippuen iästä, fyysisestä kunnosta ja perimästä.