lämpötilanntunnistimia

Lämpötilantunnistimet ovat laitteita, jotka havaitsevat ja mittaavat lämpötilan sekä muuntavat sen sähköiseksi signaaliksi tai muuksi tulkittavaksi tiedoksi. Niitä käytetään sekä teollisissa prosesseissa että kuluttajatuotteissa lämpötilan valvontaan ja säätöön.

Teknologiat vaihtelevat käyttökohteen mukaan. Termoparit perustuvat Seebeck-efektin hyödyntämiseen ja tuottavat jännitteen kahden erilaisen johteen liitoskohdassa, kun lämpötilat eriytyvät. RTD-anturit eli resistanssilämpötila-anturit mittaavat lämpötilan resistanssin muutoksesta, tyypillisesti Pt100- tai Pt1000-kennoilla, ja tarjoavat hyvää tarkkuutta mutta voivat olla hitaampia. Termistorit, erityisesti NTC- ja PTC-tyypit, muuttavat vastusta voimakkaasti lämpötilan mukana ja soveltuvat tarkkoihin mittauksiin lyhyillä etäisyyksillä. Infrapuna-lämpötilamittarit mittaavat kohteen säteilemää IR-säteilyä ja antavat lämpötilan ilman suoraa kosketusta.

Toimintaperiaate on yksinkertainen: anturielementti muuntaa lämpötilan fysikaaliseksi suureeksi (jännite, resistanssi, virta), jonka välittäjä signaali vahvistaa ja tulkitsee. Ominaisuuksiin vaikuttavat mittausalue, tarkkuus, vasteaika, ympäristöolosuhteet sekä suojakotelo ja liitännät (analoginen/digitaalinen).

Käyttökohteita ovat teollisuus- ja rakennusautomaatio, elektroniikan lämpösuojaus, lääketieteelliset laitteet sekä ympäristön ja prosessien monitorointi. Valinnassa korostuvat mittausalue, tarkkuus, vasteaika, käyttöolosuhteet, kalibrointi sekä yhteensopivuus järjestelmän kanssa. Kansainvälisiä standardeja ovat esimerkiksi IEC/EN 60584 termopareille ja IEC 60751 Pt100 RTD -antureille.

---