lämpötilakertoimeen

Lämpötilakerroin on fysikaalinen suure, joka kuvaa aineen ominaisuuden herkkyyttä lämpötilan muutoksille. Se kertoo, kuinka paljon kyseinen ominaisuus muuttuu, kun lämpötilaa nostetaan tai lasketaan yhdellä kelvinillä tai celsiusasteella. Lämpötilakertoimella on yksikkö K⁻¹ tai °C⁻¹.

Eri ominaisuuksilla on erilaisia lämpötilakertoimia. Esimerkiksi sähkövastuksen lämpötilakerroin kuvaa, kuinka paljon materiaalin sähkövastus muuttuu lämpötilan muuttuessa. Monilla metalleilla sähkövastus kasvaa lämpötilan noustessa, jolloin niiden sähkövastuksen lämpötilakerroin on positiivinen. Joillakin materiaaleilla, kuten puolijohteilla, sähkövastus voi pienentyä lämpötilan noustessa, jolloin niiden lämpötilakerroin on negatiivinen.

Myös tilavuuden lämpötilakerroin on yleinen, ja se kuvaa aineen tilavuuden muuttumista lämpötilan funktiona. Useimmat aineet laajenevat lämmitettäessä, jolloin niiden tilavuuden lämpötilakerroin on positiivinen. Tämä ilmiö tunnetaan lämpölaajenemisena.

Lämpötilakertoimilla on merkitystä monilla tekniikan ja luonnontieteiden aloilla. Niiden avulla voidaan ennustaa ja hallita materiaalien käyttäytymistä eri lämpötiloissa, mikä on tärkeää esimerkiksi rakenteiden suunnittelussa, elektroniikassa ja mittalaitteiden kalibroinnissa. Tarkkuuslaitteissa pyritään usein käyttämään materiaaleja, joiden lämpötilakertoimet ovat mahdollisimman pieniä tai jopa nollia, jotta lämpötilan vaihtelut eivät vaikuttaisi niiden toimintaan.