lämpömuoveihin

Lämpömuovit, suomeksi usein myös muovautuvat muovit, ovat polymeerimateriaaleja, jotka pehmenevät ja muuttuvat juoksevaksi kuumennettaessa ja kovettuvat jäähtyessään. Tämä ominaisuus mahdollistaa niiden muokkaamisen ja muotoilemisen uudelleen useita kertoja ilman merkittävää materiaalin heikkenemistä. Lämpömuovien molekyylirakenne koostuu pitkistä, lineaarisista tai haaroittuneista polymeeriketjuista, jotka ovat sidoksissa toisiinsa heikoilla molekyylien välisillä voimilla, kuten van der Waalsin voimilla. Kuumennettaessa nämä heikot sidokset katkeavat tai heikkenevät, jolloin ketjut pääsevät liukumaan toistensa ohi ja materiaali muuttuu muovattavaksi.

Yleisiä lämpömuoveihin kuuluvia polymeerejä ovat polyetyleeni (PE), polypropeeni (PP), polyvinyylikloridi (PVC), polystyreeni (PS) ja polyetyleenitereftalaatti (PET). Näitä materiaaleja käytetään laajasti monissa eri sovelluksissa, kuten pakkaamisessa, tekstiileissä, autoteollisuudessa, elektroniikassa ja rakentamisessa. Lämpömuovien kierrätettävyys on myös merkittävä etu, sillä ne voidaan sulattaa ja muokata uusiksi tuotteiksi, mikä vähentää jätteen määrää ja säästää neitseellisiä resursseja. Lämpömuoveihin liittyy myös termi "lämpökovettuvat muovit", jotka ovat erilaisia materiaaleja. Lämpökovettuvat muovit, kuten epoksihartsit ja fenolihartsit, muodostavat kuumennettaessa pysyviä kemiallisia sidoksia, jotka kovettavat materiaalin ja tekevät siitä muuttumattoman uudelleenkäsittelylle.