lämpömittareista

Lämpömittari, joka tunnetaan myös termometrinä, on laite, jota käytetään mittaamaan lämpötilaa. Lämpömittarit toimivat hyödyntämällä erilaisia fysikaalisia ilmiöitä, jotka muuttuvat lämpötilan mukana. Yleisin tyyppi on nestelämpömittari, jossa nesteen, yleensä elohopean tai värillisen alkoholin, tilavuus laajenee lämmetessään ja supistuu kylmetessään. Tämä neste on suljetussa lasiputkessa, jossa on asteikko, joka ilmaisee lämpötilan eri yksiköissä, kuten celsiusasteina (°C) tai fahrenheitasteina (°F).

Elektroniset lämpömittarit ovat yleistyneet nopeasti. Ne perustuvat sähköisiin komponentteihin, kuten termistoreihin tai termopareihin. Termistorin sähköinen vastus muuttuu lämpötilan mukaan, ja tämä muutos muutetaan sitten digitaaliseksi lukemaksi. Termoparit puolestaan tuottavat pienen sähköjännitteen, jonka suuruus riippuu kahden eri metallin välisestä lämpötilaerosta.

Muita lämpömittarityyppejä ovat infrapunalämpömittarit, jotka mittaavat kohteesta säteilevää infrapunasäteilyä ja laskevat siitä lämpötilan ilman fyysistä kosketusta, sekä bimetallilämpömittarit, joissa kaksi eri metallia yhdistetään ja niiden erilainen lämpölaajeneminen aiheuttaa kelan vääntymisen, joka ilmaisee lämpötilan. Lämpömittareita käytetään monilla aloilla, kuten lääketieteessä, kotitalouksissa, teollisuudessa ja tieteellisessä tutkimuksessa.