lämpökuvauksesta

Lämpökuvaus, eli termografia, on tekniikka, jolla voidaan visualisoida kohteiden lähettämää lämpösäteilyä. Jokainen kohde, jonka lämpötila on absoluuttista nollapistettä korkeampi, säteilee infrapunasäteilyä. Lämpökamera havaitsee tämän säteilyn ja muuntaa sen sähköiseksi signaaliksi, joka puolestaan esitetään kuvana, jossa eri värit vastaavat eri lämpötiloja. Tyypillisesti kuumemmat alueet esitetään kirkkaammilla tai punaisemmilla sävyillä ja kylmemmät alueet tummemmilla tai sinisemmillä sävyillä, vaikka väriskaalaa voidaan muokata käyttötarkoituksen mukaan.

Tekniikan etuna on sen kyky havaita lämpötilaeroja ilman fyysistä kontaktia kohteeseen. Tämä tekee siitä ihanteellisen työkalun monenlaisiin sovelluksiin. Rakennustekniikassa lämpökuvausta käytetään esimerkiksi eristysvirheiden, kosteusvaurioiden ja lämpösiltojen havaitsemiseen. Teollisuudessa sillä voidaan seurata koneiden ja laitteiden kuntoa etäältä, tunnistaa ylikuumenevia osia ja ennaltaehkäistä vikoja. Sähköjärjestelmien tarkastuksissa se paljastaa jännityksenkestävyyden ongelmia ja huonoja liitoksia. Myös lääketieteessä ja eläinlääketieteessä lämpökuvauksella on käyttöä, esimerkiksi tulehdusten tai verenkierron häiriöiden havaitsemisessa. Lämpökuvaus tarjoaa nopean ja tehokkaan tavan kerätä tietoa kohteiden lämpötilasta ja mahdollisista ongelmista, jotka eivät välttämättä ole paljaita silmälle nähtävissä.