lämpöjohtavuudesta

Lämpöjohtavuudesta on materiaalin kyky siirtää lämpöenergiaa sen sisällä. Se on materiaalin ominaisuus, joka kuvaa kuinka tehokkaasti lämpö etenee johtumalla. Korkea lämpöjohtavuus tarkoittaa, että materiaali johtaa lämpöä hyvin, kun taas matala lämpöjohtavuus viittaa heikkoon lämmönjohtavuuteen. Lämpöjohtavuus on olennainen tekijä monissa luonnonilmiöissä ja teknologisissa sovelluksissa.

Lämpöjohtavuus riippuu useista tekijöistä, kuten materiaalin koostumuksesta, rakenteesta ja lämpötilasta. Metallit, kuten kupari ja alumiini, ovat tunnettuja korkeasta lämpöjohtavuudestaan johtuen vapaiden elektronien liikkeestä, jotka voivat tehokkaasti kuljettaa lämpöenergiaa. Vastaavasti eristeet, kuten puu ja muovi, joissa vapaiden elektronien määrä on vähäinen, omaavat matalan lämpöjohtavuuden. Kiinteiden aineiden lämpöjohtavuus perustuu pääasiassa atomien värähtelyihin ja elektronien kuljetukseen. Nesteissä ja kaasuissa lämpö siirtyy pääasiassa törmäyksinä molekyylien välillä.

Lämpöjohtavuudella on merkitystä esimerkiksi rakentamisessa, jossa hyvää lämmöneristystä vaaditaan energiatehokkuuden parantamiseksi. Myös elektroniikan komponenttien jäähdytyksessä, ruoanlaitossa ja teollisissa prosesseissa materiaalien lämpöjohtavuutta hyödynnetään ja hallitaan. Materiaalin lämpöjohtavuutta mitataan yleensä lämpöjohtavuuskerroin (k) yksiköissä W/(m·K).