lämmöneristämisessä

Lämmöneristämisessä viittaa prosessiin, jossa pyritään vähentämään lämmön siirtymistä lämpimämmästä tilasta kylmempään. Tämä on keskeinen tekijä rakennusten energiatehokkuuden parantamisessa, mukavuuden lisäämisessä ja lämmityskustannusten alentamisessa. Materiaalit, joita käytetään lämmöneristämiseen, tunnetaan eristeinä.

Eristeiden toimintaperiaate perustuu niiden kykyyn hidastaa lämmön johtumista, konvektiota ja säteilyä. Useimmat eristemateriaalit sisältävät suuria määriä ilmaa tai muuta kaasua, joka on huono lämmönjohdin. Ilmataskut tai umpipohjaiset solurakenteet estävät tehokkaasti ilmavirtausten muodostumista, mikä vähentää lämmön siirtymistä konvektion kautta. Jotkut materiaalit voivat myös heijastaa lämpösäteilyä takaisin.

Yleisiä lämmöneristysmateriaaleja ovat esimerkiksi mineraalivilla (lasivilla ja kivivilla), polystyreeni (EPS ja XPS), polyuretaanivaahto, puukuitueristeet ja selluvilla. Valittava eristemateriaali riippuu käyttötarkoituksesta, rakennuskohteesta ja halutusta eristyskyvystä. Eristyskykyä kuvataan usein lämmönjohtavuudella (lambda-arvo, λ), joka kertoo, kuinka hyvin materiaali johdattaa lämpöä. Mitä pienempi lambda-arvo, sitä parempi eriste.

Lämmöneristämistä sovelletaan rakennusten ulkoseinissä, katoissa, lattioissa, ikkunoissa ja ovissa. Asianmukaisesti toteutettu lämmöneristys auttaa pitämään rakennuksen lämpimänä talvella ja viileänä kesällä, vähentäen samalla energiankulutusta ja päästöjä. Se on myös tärkeä osa äänieristystä.