lähisukulaisuuteen

Lähisukulaisuuteen tarkoittaa yksilön lähimpiä verisuhteita suvussa. Se kuvaa suhteita, jotka johtuvat yhteisestä geeniperimästä ja joihin liittyy usein sekä biologisia että sosiaalisia velvoitteita. Lähisukulaisuuteen kuuluvat yleensä vanhemmat ja lapset sekä sisarukset, mutta termi laajenee kontekstin mukaan: isovanhemmat ja lapsenlapset sekä muut lähisuvun jäsenet, kuten tädit ja sedät, sekä toisinaan myös serkukset voivat tulla mukaan.

Käytännössä lähisukulaisuuden käsite esiintyy useissa tieteen- ja lainsäädännön aloilla. Geneettisessä ja lääketieteellisessä kontekstissa se kuvaa perinnöllisten ominaisuuksien ja sairauksien riskejä, sillä läheisemmissä sukulaisuussuhteissa jaa suurempi osa samoista geeneistä. Oikeudellisesti ja sosiaalisesti lähisukulaisuudella on merkitys esimerkiksi perintöoikeudessa, elatus- ja huoltovastuuta koskevissa kysymyksissä sekä tuki- ja etuusjärjestelmissä. Eri säädöksissä määritellään tarkemmin, keitä verisukulaisia yhteisellä geeniperimällä on oikeuksia tai velvollisuuksia kyseisissä tilanteissa.

Kulttuurisesti lähisukulaisuus korostaa perheen läheisyyttä ja vastuunkantoa sekä suvun säilyttämistä. Ymmärrys lähisukulaisuuden rajauksista sekä sen erilaisista sovelluksista auttaa hahmottamaan sekä yksilön oikeudellisia tilanteita että geneettisiä ja sosiaalisia yhteyksiä.