lähestymissensoreita

Lähestymissensorit ovat antureita, jotka havaitsevat kohteen läsnäolon tai sen etäisyyden ilman mekaanista kosketusta. Ne ovat keskeisiä teollisuusautomaation, robotiikan sekä kuluttajaelektroniikan sovelluksissa, joissa on tarve nopealle tilanmuutokselle, kohteen paikantamiselle ja tapahtumien laukaisulle. Sensorin valintaan vaikuttavat kohteen materiaali, etäisyys, ympäristöolosuhteet ja vaadittu vasteaika sekä luotettavuus ja liitäntätekniikka.

Yleisimmät lähestymissensorityypit ovat induktiiviset, kapasitiiviset, ultrasoniset sekä optiset sensorit. Induktiiviset sensorit havaitsevat metallisia kohteita sähkömagneettisen kentän vuorovaikutuksen avulla ja sopivat hyvin pölyisissä ja öljyisissä ympäristöissä, mutta kohde on metallia. Kapasitiiviset sensorit reagoivat kohteen ja sensorin väliin kohdistuvaan kapasitanssiin ja voivat havaita sekä eristemateriaaleja että nesteitä; ne ovat herkempiä kosteudelle. Ultrasoniset sensorit lähettävät äänipulsseja ja mittaavat etäisyyden aikavälin perusteella, jolloin kohteen muoto tai pinnanlaatu ei ole ratkaiseva. Optiset sensorit mittaavat heijastunutta valoa tai käyttävät lähetin-vastaanotin järjestelmiä, tarjoten usein hyvän tarkkuuden ja nopean vasteen.

Muita tyyppejä ovat magneettiset sensorit (esimerkiksi Hall- ja reed-anturit), jotka reagoivat magneettikentän muutoksiin, sekä RF- tai radar-pohjaiset sensorit, jotka voivat mitata etäisyyksiä ilman suoraa kosketusta. Useimmat lähestymissensorit tuottavat digitaalisen signaalin ja voivat olla NO- tai NC-tilaisia sekä tarjota erilaisia liitäntöjä kuten PNP- tai NPN-ulkopäätteitä. Sovelluksia löytyy tuotantolinjoista robotiikkaan, automaatiolaitteisiin sekä turvallisuusjärjestelmiin; valinta perustuu kohteen, etäisyyden, ympäristön ja asennuksen vaatimuksiin.