Lähestymissensorit

Lähestymissensorit, suomeksi myös etäisyysanturit, ovat laitteita, jotka havaitsevat kohteen läsnäolon tai etäisyyden ilman fyysistä kosketusta. Ne toimivat hyödyntäen erilaisia aistintamenehditelmiä, kuten optisia, induktiivisia, kapasitiivisia tai ultraääniteknologioita.

Optiset lähestymissensorit käyttävät valoa, joko infrapunaa tai näkyvää valoa, kohteen tunnistamiseen. Ne voivat havaita esteen valonsäteessä tai mitata heijastuneen valon määrää tai aikaa. Induktiiviset sensorit soveltuvat metallisten kohteiden havaitsemiseen perustuen sähkömagneettisen kentän muutoksiin. Kapasitiiviset sensorit puolestaan reagoivat muutoksiin sähköisessä kapasitanssissa, mikä mahdollistaa monenlaisten materiaalien, kuten muovin, nesteiden tai metallien, tunnistamisen. Ultraäänisensorit lähettävät korkeataajuisia ääniaaltoja ja mittaavat niiden takaisinheijastumisajan kohteen pinnalta, määrittäen näin etäisyyden.

Lähestymissensoreita käytetään laajalti teollisuusautomaatiossa, robotiikassa, turvajärjestelmissä ja kulutuselektroniikassa. Niiden avulla voidaan automatisoida prosesseja, varmistaa turvallisuus, estää törmäyksiä ja valvoa tuotantolinjoja. Valinta oikeasta sensorityypistä riippuu sovelluksen vaatimuksista, kuten havaittavan kohteen materiaalista, etäisyydestä, ympäristöolosuhteista ja tarkkuudesta.