lähdeluettelotyylejä

Lähdeluettelotyylejä ovat ohjeistuksia, joiden mukaan tieteellisissä teksteissä viitataan käytettyihin lähteisiin ja ne listataan. Ne määrittelevät sekä tekstin sisäiset viittaukset että lähdeluettelon rakenteen, ulkoasun ja merkintätavan. Eri tieteenalojen ja julkaisujen mukaan käytetään erilaisia tyylejä, ja saman tyylin eri versioita voi esiintyä.

Tyylijärjestelmät jaotellaan yleisesti kahteen pääkategoriaan: author–date-tyyleihin sekä numeerisiin ja alaviitteisiin viitteisiin. Esimerkkejä author–date -tyyleistä ovat APA, Harvard ja Chicago Author-Date; numeerisia tyylejä ovat Vancouver ja IEEE sekä Chicago Notes and Bibliography. Joillakin tyyleillä on sekä tekstiviitteitä että alaviitteitä tai lopussa oleva kirjallisuusluettelo, toisenlaisena vaihtoehdona.

Lähdeluettelon rakenne sekä merkinnät vaihtelevat tyylin mukaan, mutta tyypillisiä elementtejä ovat tekijöiden nimet, julkaisuvuosi, teoksen tai lehden nimi, artikkelin otsikko, julkaisun tiedot (kustantaja, volyymi, numero, sivut) sekä DOI tai URL. Verkkolähteissä korostuvat saatavuuden päivämäärä ja DOI/URL, ja monissa tyyleissä käytetään et-al -merkintää useammasta tekijästä.

Viittauskäytännöt ovat yleisesti määrättyjä julkaisijan, oppilaitoksen tai oppiaineen ohjeissa. On tärkeää noudattaa valittua tyyliä johdonmukaisesti koko tekstissä. Tunnetuimpia ohjeistuksia ovat APA:n Publication Manual, Chicago Manual of Style, MLA Handbook sekä Vancouver-tyylin ohjeet.

Yhdenmukainen lähdeluettelo helpottaa lähteiden jäljittämistä, parantaa kirjoituksen luotettavuutta ja antaa lukijalle mahdollisuuden tarkistaa käytettyjä lähteitä.