luunsiirtoa

Luunsiirto on kirurginen toimenpide, jossa puuttuvaa luuta korvataan siirtämällä luukudosta tai luunkorvausmateriaalia. Toimenpide on yleinen ortopediassa, hammaslääketieteessä sekä kasvo- ja leukakirurgiassa, joissa luun palauttaminen parantaa rakenteen vakauden ja toimintakyvyn. Etymologisesti sana muodostuu sanoista luu ja siirto.

Luunsiirrot jaetaan yleisesti kolmeen päätyyppiin: autograftiin (potilaan omasta kehosta peräisin oleva luu, usein iliac crestiltä), allograftiin (luu luovuttajalta, asianmukaisesti käsitelty infektion ehkäisemiseksi) sekä alloplastisiin materiaaleihin (keinoluukudokset, kuten hydroksyapatite tai trikalsiumfosfaatti). Lisäksi käytetään demineralisoitua luutähettä sekä kasvutekijöitä (esim. BMP) luukudoksen muodostumisen edistämiseksi.

Käyttökohteita ovat luiden menetys vamman tai kirurgisen hoidon seurauksena, luiden epämuodostumien korjaaminen, hammasimplantaatio sekä kasvokirurgiset korjaukset sekä selkärangan fuusio.

Toimenpide alkaa potilaan arvioinnilla ja mahdollisella luunpoistolla donorilta. Siirrettävä luu tai substituutti muotoillaan ja asetetaan luukudosvirtaan, ja kiinnitykset, kuten levyt ja ruuvit, varmistavat vakauden. Paraneminen on yksilöllistä; luun kasvu voi kestää viikoista kuukausiin, ja hoito-ohjeet vaikuttavat lopulliseen tulokseen.

Onnistuminen riippuu luukadon koosta ja verisuonituksesta; yleisimpiä riskejä ovat infektio, luun resorptio sekä donoripaikan kivut. Autograftit ovat immunologisesti neutraaleja, mutta niihin liittyy donoripaikan komplikaatioita; allograftit voivat kantaa pienempiä infektio- ja hylkimisriskin. Huolellinen suunnittelu vähentää komplikaatioita.