luottokorttipetosten

Luottokorttipetokset viittaavat rikoksiin, joissa luottokortin haltijan henkilökohtaiset tai taloudelliset tiedot käytetään ilman hänen lupaaan. Näitä petoksia voidaan toteuttaa monin tavoin, kuten kortin fyysisen varastamisen, tietojen keräämisen verkossa tai salakirjoittamisen avulla. Luottokorttipetokset kuuluvat Suomessa yleensä rahanpesun ja petoksen lainsäädännön piiriin, ja niitä käsitellään muun muassa rikosoikeudellisissa lakeissa, kuten rikosoikeuden yleisen osan säännöksissä sekä erillisissä rahoitusrikosoikeuden säännöksissä.

Petoksen tekijät voivat hyödyntää varastettuja korttien tietoja ostoksissa, nostaa rahaa automateista tai tehdä verkkokauppojen tilauksia. Petoksen uhri voi huomata ongelman esimerkiksi epäilyttävistä tilauksista tai tilin saldosta poikkeavista maksuista. Luottokorttien turvallisuutta pyritään parantamaan muun muassa salausmenetelmien ja vahvojen tunnistautumisvaatimusten avulla, kuten kaksivaiheisen tunnistuksen käytöllä.

Suomessa luottokorttipetoksia tutkivat poliisi ja rahoitusviranomaiset, kuten Suomen Pankki. Uhrit voivat ilmoittaa petoksesta pankilleen tai poliisille, ja kortin haltija voi yleensä saada korvauksia petoksesta, jos se on tapahtunut pankin tai kortinantajan vastuulla. Ennaltaehkäisyyn kuuluu muun muassa korttien varovainen käsittely, salasanan suojaaminen ja säännöllinen tilin tarkastus.

Luottokorttipetoksia vastaan on myös kansainvälisiä yhteistyöjärjestelmiä, kuten Visa ja Mastercard, jotka helpottavat petosten tutkimista ja uhrien korvaamista. Petosten ehkäisemiseksi suositellaan myös korttien käyttöä vain luotettavissa paikoissa ja verkkokaupoissa, joilla on hyvä maine ja turvallisuusstandardit.