luottokerroin

Luottokerroin on numeerinen tunnusluku, jota käytetään luottoriskin arvioinnissa. Sen avulla mitataan, kuinka luotettavana tai maksukykyisenä vastapuoli katsotaan; se voi koskea sekä yksittäistä lainanhakijaa että yritystä. Luottokerrointa käytetään luotonannon, vakuutusten sekä muiden taloudellisten sopimusten yhteydessä päätösten tekemisessä: onko luottoa myönnettävä, millaiset ehdot voivat olla ja millä todennäköisyydellä maksusuoritukset tapahtuvat.

Arvon laskeminen perustuu tilastollisiin malleihin, jotka voivat huomioida maksuhistorian, nykyisen velan määrän ja rakenteen, tulot, työllisyystilan sekä muita käyttäytymis- ja taustatietoja. Kaava ja pisteiden skaala ovat tyypillisesti yrityskohtaisia ja salassa pidettyjä; joillakin järjestelmillä käytetään 0–100 tai 0–1 -skaalaa, ja suurempi arvo merkitsee useimmiten pienempää riskiä tai parempaa luottamusta. On kuitenkin huomioitava, että käytännöt vaihtelevat: eri pankit ja luototusmekanismit voivat tulkita ja painottaa muuttujia eri tavoin.

Luottokerroin on vain osa kokonaisriskinarviointia. Se voi muuttua ajan myötä ja talouden suhdanteiden mukaan, ja sen antama kuva voi olla epätäydellinen tai altis vääristymille. Tietosuoja ja lainalaisuudet koskevat luottotietojen käsittelyä, ja hakijoiden tulee olla tietoisia siitä, millaisia tietoja heidän luottokelpoisuudestaan kerätään ja miten niitä käytetään. Luottokerkoinnissa käytetään usein käsitteitä kuten luottoluokitus ja luottokelpoisuus.