luhistuminen

Luhistuminen on ilmiö, jossa jokin rakenne, maaperä tai järjestelmä menettää tukensa ja romahtaa tai sortuu. Sanaa käytetään sekä geoteknisessä kontekstissa että rakennus- ja sosiaalisissa yhteyksissä kuvaamaan prosessia, jossa vakaus heikkenee tai muuttuu huomattavasti. Luhistuminen voi olla sekä nopea että paljon kestävälle aikavälinille tapahtuva tapahtuma.

Geotekniikassa luhistuminen tarkoittaa maaperän tai kallion massan romahtamista tai maanpinnan luisumista. Tämä voi ilmetä kuoppina, painumisena tai laajempana maanpinnan alenemisena. Syy voi olla karstin muodostumiseen liittyvä maakerrosten rappeutuminen, maaperän vedenpoiston vaikutukset, maanalainen louhinta tai muiden geoteknisten prosessien aiheuttama heikentyminen. Luhistumisherkkiä alueita ovat usein heikkorakenteiset maaperät, tulvavesien vaikutusalueet sekä onkalorikkaat kallioperät.

Rakennuskontekstissa luhistuminen viittaa rakennuksen osien tai koko rakenteen äkilliseen tai vähittäiseen sortumiseen. Tämä johtuu usein lujuuden menetyksestä, liiallisesta kuormituksesta, korroosiosta, huonosta materiaalivalinnasta tai suunnittelu- ja kunnossapitovirheistä. Ennaltaehkäisyyn kuuluu oikea geotekninen ja rakenteiden suunnittelu, laadukkaat materiaalit, asianmukainen kuormitusarviointi sekä säännöllinen kunnossapito ja tarkkailu.

Kuvainnollisesti luhistuminen voi tarkoittaa järjestelmän, talouden tai organisaation kriisiä, kun sen vakaus heikkenee ulkoisten tai sisäisten paineiden vuoksi.