loppuviittaus

Loppuviittaus, eli endnote, on viittausjärjestelmä, jossa lähdeviitteet sekä mahdolliset selitykset tai lisätiedot kerätään dokumentin lopuun, joko koko teoksen loppuun tai luvun/ kappaleen lopussa. Loppuviitteet voivat toimia sekä bibliografisina lähdeluetteloina että kommentoivina huomautuksina.

Loppuviitteet eroavat alaviitteistä siten, että ne sijoitetaan sivun lopun tai kappaleen lopun sijaan koko dokumentin loppuun. Tämä voi helpottaa lukemista ja säilyttää tekstin sujuvuuden, mutta toisaalta pakottaa lukijan etsimään lähteet erillisestä kohdasta. Monissa tutkimusaloissa loppuviitteitä käytetään erityisesti humanistisissa tieteissä, kuten historiassa ja kirjallisuustieteessä, kun taas tieteissä ja sosiaalitieteissä suositaan usein suoraa tekstikomenttoja tai perinteisiä kirjallisuusviitteitä.

Käytännössä loppuviite voi olla täysi bibliografinen merkintä tai lyhennetty muoto ensimmäisen täyden merkinnän jälkeen. Viitteet numeroidaan peräkkäin tekstissä esiintyviä merkintöjä vastaavasti, kuten 1, 2, 3, ja niiden tiedot löytyvät loppuviitteistä. Esimerkki: 1) John Doe, Teoksen nimi (Kustantaja, Kaupunki, vuosi), s. 45. Joskus samaan loppuviitteeseen voidaan sisällyttää lisäselvitys tai kommentti, joka ei kuulu alkuperäiseen lähdeviitteeseen.

Loppuviitteitä käytettäessä on noudatettava kohdeyhteisön ohjeita ja tyylisuosituksia, kuten Chicago-tyyliä tai muita alakohtaisia ohjeistuksia. Tämän lisäksi on tärkeää säilyttää johdonmukaisuus numeroinnassa ja merkinnöissä koko dokumetissa.