alaviitteistä

Alaviitteet ovat kirjoitetussa tekstissä sivun alareunassa sijaitsevia huomautuksia, jotka tarjoavat lisätietoja tai lähdeviitteitä. Niiden päätehtävä on täydentää päätekstiä siten, että lukija voi tarkistaa käytetyt lähteet tai saada täsmennystä ilman, että teksti häiriintyy. Alaviitteet ovat yleisiä erityisesti humanistisissa ja yhteiskuntatieteellisissä julkaisuissa, mutta niiden käyttö vaihtelee julkaisun ja oppiaineen mukaan.

Alaviitteet merkitään yleensä tekstissä ylösindeksinumerolla, ja sama numero toistuu alaviitteessä. Alaviite voi sisältää erilaisia tietoja riippuen viittauskäytännöstä: lähdeviitteen tiedot kuten tekijä, teos, julkaisuvuosi ja sivunumero sekä mahdollisesti ulko- tai verkkolähde, DOI tai URL. Lisäksi alaviitteitä voidaan käyttää täsmentäviin kommentaarielementteihin, sanaston määritelmiin tai lisätietoja varten, jotka eivät ole välttämättömiä päätekstin luettavuuden kannalta.

Sitteet ja erot. Monet julkaisut käyttävät alaviitteitä pelkästään lähdeviitteinä (ja niihin liittyy tarkka lähdeluettelo), kun taas toiset järjestelmät tarjoavat myös loppuviitteitä (endnotes), jotka sijaitsivat työn lopussa. Viittaus- ja muodollisuusstandardit vaihtelevat: esimerkiksi Chicago-tyyliehdistelmät suosivat alaviitteitä, kun taas joissakin lainsäädäntö- ja lääketieteellisissä julkaisuissa käytetään numeerisia viittauksia tekstissä ja lähdeluetteloa. Digitaalissa julkaisuissa alaviitteet voivat olla linkittyjä ja paljastaa syöttöä verkkoselaimessa.