loogisuutta

Loogisuus tarkoittaa kykyä ajatella ja esittää asiat johdonmukaisesti sekä noudattaa päättelyn sääntöjä. Se on keskeinen käsite filosofiassa ja tieteellisessä argumentoinnissa sekä arkipäiväisessä puheessa, jossa pyritään perustelemaan väitteet selkeästi. Loogisuudella voidaan arvioida sekä yksittäisiä väitteitä että kokonaisia päättelyketjuja: onko johtopäätös seurausta premisseistä pätevästi ja ilman sisäisiä ristiriitoja.

Sanan tausta liittyy logiikkaan, jonka nimi juontuu kreikan sanasta logos, tarkoittaen järkeä, syytä tai perusteltua puhetta. Suomen vastine loogisuudelle on muodostunut sanasta logiikka ja -isuus, ja se viittaa juuri tähän rakenteelliseen jaasemaan, jossa ajattelu ja esittäminen noudattavat säännönmukaisuutta.

Käytännössä loogisuus ilmenee, kun päättely etenee premissistä johtopäätökseen säännönmukaisella tavalla. Esimerkki: kaikki ihmiset ovat kuolevaisia; Socrates on ihminen; siis Socrates on kuolevainen. Tällainen päättely on loogisesti pätevä, jos premissit pitävät paikkansa ja niiden välinen yhteys on vakiintunut. On kuitenkin tärkeää huomata, että loogisuus ei takaa totuutta: vaikka päättely olisi pätevä, johtopäätös voi olla epätosi, jos jokin premisseistä on väärä.

Loogisuus liittyy kriittiseen ajatteluun ja argumentaation laadun arviointiin. Se erottaa pätevän rakenteen epäjohdonmukaisista tai ristiriitaisista päättelyistä, ja toimii perustana sekä filosofiselle että tieteelliselle ajattelulle.