lokalisatiivikkoja

Lokalisatiivikkoja on termi, jota käytetään fennougristisen kielistön yhteydessä kuvaamaan lokatiivisia ilmaisumuotoja eli sijamuodollista paria, joka merkitsee paikkaa tai suuntaa. Käsite viittaa laajaan lokatiiviseen paradigmaan, jossa erilaiset pääteiset muodot ilmaisevat paikan staattisen sijainnin sekä liikkeen kohti tai pois paikan. Lokalisatiivikoja voi tarkastella sekä yksittäisiin kieliin sovellettuna että kielten välisenä typologisena kokonaisuutena.

Finnic kielissä lokatiiviset ilmaisut ovat yleensä affiksatiivisia: sekä sijamuodot että joissakin tilanteissa prepositioiden kaltaiset rakenteet kuvaavat paikkaa. Typologisesti lokalisatiivikkoja kattavat lukuisat muodot, kuten inessiivi (-ssa/-ssä), illatiivi (-iin/-oon), elatiivi (-sta/-stä), adessiivi (-lla/-llä), allatiivi (-lle), ablatiivi (-lta/-ltä), translatiivi (-ksi) sekä essiivi (-na/-nä) ja abessiivi (-tta/-ttä). Nämä muodot voivat yhdistää sekä staattisen sijainnin että liikettä kohti tai pois paikan. Esimerkiksi suomen kielessä paikkasäännöstö ilmenee sanakirjan sanoilla: talossa (in), taloon (illative), talosta (elative), talolle (allative), talolta (ablative), taloksi (translative), talona (essive), talotta (abessive).

Käyttö vaihtelee kielittäin: joissakin kielissä lokatiiviset muodot ovat vakiintuneita nimityksiä, toisissa ne esitetään osana laajempaa sijamuotojen paradigmaa. Lokalisatiivikkoja ei ole yhtä ainoaa "oikeaa" luetteloa, vaan ne riippuvat kielikohtaisesta järjestelmästä sekä historiallisista muutoksista. Yleisesti ne kuitenkin tarjoavat rakenteellisen keinon ilmaista paikkaa, suuntaa ja tilasuuntautuneita merkityksiä.