logiikkaohjelmointi

Logiikkaohjelmointi on ohjelmointiparadigma, jossa ohjelmia kirjoitetaan logiikan lausekkeina sen sijaan että ne toteutettaisiin peräkkäisinä suoritusohjeina. Suorituksen tavoitteena on päätellä totuudellisia lauseita annettujen sääntöjen ja tosiasioiden pohjalta.

Perusrakenne koostuu tosiasioista (facts), säännöistä (rules) ja kyselyistä (queries). Ohjelma muodostuu Horn-lausekkeista, jotka määrittelevät säännöt ja taustatiedon. Suorituksessa etsitään loogisia johtopäätöksiä unifikoinnin ja takaisinetsinnän avulla, jolloin voidaan löytää useita ratkaisuja tai todeta, ettei ratkaisuja ole. Semanttisena perustana ovat usein loogiset tulkinnat tai pienin Herbrand-malli.

Käytettyjä kieliä: Prolog on keskeinen esimerkki logiikkaohjelmoinnista. Muita merkittäviä muotoja ovat Datalog, Mercury sekä λ-Prolog ja CLP-tyyppiset variantit, jotka yhdistävät logiikan ja rajoiteohjelmoinnin.

Historia: Logiikkaohjelmointi kehittyi 1970-luvulla tekoälytutkimuksessa. Prologin kehittivät Alain Colmerauer ja Philippe Roussel. Kieli tarjosi uuden tavan koodata päättelyä ja vaikutti vahvasti sekä teoreettisiin että käytännön ratkaisuihin.

Sovellukset: Symbolinen päättely, tietokanta- ja kyselyjärjestelmät (esim. Datalog-tyyliset kyselyt), tekoäly, luonnollisen kielen käsittely sekä ohjelmistojen todentaminen. Rajoituksia ovat suorituskyky ja skaalautuvuus, epävarmuuden käsittely sekä debuggingin erityispiirteet, mikä tekee joidenkin järjestelmien kehittämisestä haastavaa.