liuenneisuus

Liuenneisuus (solubility) on kemiallisessa yhteydessä määritelty kyky liuottaa aine toiseen aineeseen eli liuottimeen. Se kuvaa suurinta määrää ainetta, joka voi liueta muodostaen kyllästetyn liuoksen tietyllä lämpötilalla ja tilavuudella. Yleisesti liuenneisuus ilmoitetaan per 100 grammaa liuottinta tai molaarisuutena (mol/L). Muita tavallisia mittayksiköitä ovat molaliteetti (mol/kg liuotinta), massaprosentti ja molekyylimolemmat.

Mittaukset suoritetaan usein niin, että rakennetaan kyllästetty liuos ja mitataan liuenneen aineen pitoisuus. Liukenemiskäyrä kuvaa, miten liuenneisuus muuttuu lämpötilan funktiona. Paine vaikuttaa erityisesti kaasujen liukenemiseen siten, että korkeampi paine yleensä lisää kaasun liukenemista Henryn lain mukaan. Kiinteän aineen liuenneisuus puolestaan yleensä kasvaa lämpötilan noustessa, mutta poikkeuksia esiintyy.

Käytännössä liuenneisuus on keskeinen käsite monilla aloilla, kuten farmakologiassa, elintarviketeollisuudessa, ympäristötieteissä ja teollisessa kemiantekniikassa. Esimerkkejä ovat suolojen liukeneminen veteen sekä hiilidioksidin liukeneminen veteen meressä tai juomissa. Kyllästynyt liuos on tila, jossa lisättyä liuennutta ainetta ei enää liukene; liukenemisen kulkua säätelee lämpötila, paine ja sekä liuottimen että aineen kemiallinen luonne.

Rajoitetun liukenemisen tapauksissa käytetään usein käsitteitä kuten liukenemisen kriteerit ja liukenemisen tasapainotilaa. Liuenneisuus on siten perusparametri, jolla vaikuttavat prosessit suunnitellaan sekä luonnon- että tehdasolosuhteissa.