lisäsuojautumisen

Lisäsuojautuminen on prosessi, jossa tavanomaisten suojatoimien päälle otetaan käyttöön lisätoimenpiteitä riskin pienentämiseksi. Se kuuluu riskienhallinnan ja turvallisuuden suunnittelun kenttään ja sitä sovelletaan eri aloilla, kuten säteilysuojauksessa, työ- ja terveys­turvallisuudessa, ympäristönsuojelussa sekä tietoturvassa. Lisäsuojautuminen tähtää riskin siedettävyyden alentamiseen ilman, että kustannukset tai haitat kasvavat epäasiallisella tavalla.

Toiminnan ydin on riskiperusteisuus: lisäsuojautuminen otetaan käyttöön, kun lähtökohtaiset toimenpiteet eivät riitä riskin hallintaan tai kun erityiset olosuhteet, herkät kohteet tai korkea altistuminen vaativat lisäparempia turvatoimia. Monissa konteksteissa sovelletaan monitasoista tai defense-in-depth -lähestymistapaa, jossa tekniset, organisatoriset ja inhimilliset keinot täydentävät toisiaan. Esimerkkejä ovat pienentynyt altistuminen turvaetäisyyksiä ja annostusparametreja säätämällä, lisäsuojalaitteet, koulutus ja ohjeistukset sekä prosessien muokkaaminen turvallisuuden parantamiseksi.

Käytännön toteutus alkaa riskien arvioinnilla sekä nykyisten suojatoimien tehostamisen tarvetta koskevalla harkinnalla. Valittujen toimenpiteiden vaikutusta seurataan ja tuloksia mitataan esimerkiksi riskin tasoa, suojan riittävyyttä ja kustannus-hyötysuhdetta kauttaaltaan. Lisäsuojautuminen on usein dynaaminen prosessi, joka päivittyy uusien tiedon ja teknologian kehittyessä sekä muuttuvien riskien mukaan.

Rajoitteisiin kuuluu, että lisätoimet voivat tuottaa yläkanttiin kustannuksia ja monimutkaistaa järjestelmiä, jolloin käytön hallittavuus ja inhimilliset tekijät korostuvat. Tehokas lisäsuojautuminen vaatii huolellista suunnittelua, säännöllistä arviointia ja sidosryhmien sitoutumista.

---