lisäerikoistuminen

Lisäerikoistuminen on ammatillinen koulutusprosessi, jossa henkilöstä hankkii lisäerikoisalaa tai subspecialisaatiota nykyisen erikoistumisensa päälle. Se on osa jatkokoulutusta ja säädellyillä aloilla yleinen tapa syventää osaamista, laajentaa tehtäväkenttää tai parantaa urakehitystä.

Koulutuksen järjestäjät vaihtelevat: korkeakoulut, ammattijärjestöt sekä sääntelyelimillä on erilaisia ohjelmia. Tyypillisesti ohjelma sisältää opiskelu- tai koulutuspäivien kokonaisuuden, ohjattua harjoittelua sekä arvioinnin, joka voi olla näyttötutkinto, portfolioarviointi tai muu pätevyystodistus.

Käytännössä lisäerikoistuminen voidaan toteuttaa lääketieteessä, hammaslääketieteessä, eläinlääketieteessä sekä muilla säädellyillä aloilla. Esimerkkejä voivat olla radiologiaan tai lastenlääketieteeseen suuntautuvat lisäerikoistumiset, psykologiaan suuntautuva erikoisalojen lisäosaaminen tai oikeudelliset ja tekniset erikoisalat.

Lisäerikoistuminen voi johtaa nimikesijoituksiin, lisäpätevyyteen tai oikeuteen toimia tietyissä tehtävissä, ja sen tunnustaminen voi riippua maasta ja alasta.

Haasteet: kustannukset, ajankäyttö ja erikoisuuksien tunnustus voivat vaihdella; kaikilla aloilla lisäerikoistumisen hyöty ei ole samankaltainen. Yhteiskunnallinen tarve, kilpailu työmarkkinoilla ja standardien kehittäminen vaikuttavat sen kehitykseen.