likviditeettisäännöksiä

Likviditeettisäännökset ovat finanssimarkkinoiden sääntelyn osa-alue, jonka tarkoituksena on varmistaa, että rahoituslaitokset, kuten pankit ja sijoituspalveluyritykset, pystyvät täyttämään lyhyen aikavälin velvoitteensa. Nämä säännökset keskittyvät institutionaalisen vakauden ylläpitämiseen ja järjestelmäriskien vähentämiseen.

Keskeisimpiä likviditeettisäännöksiä ovat likviditeettisuhdeluvut, kuten likviditeettikattavuussuhde (Liquidity Coverage Ratio, LCR) ja nettorahoitusosuussuhde (Net Stable Funding Ratio, NSFR). LCR edellyttää, että rahoituslaitoksilla on riittävästi korkealaatuisia likvidejä varoja kattamaan ennakoitua netto-ulosvirtausta 30 päivän stressitilanteessa. NSFR puolestaan edellyttää, että laitoksilla on riittävästi vakaata pitkäaikaista rahoitusta kattamaan niiden varojen ja taseen ulkopuolisten erien rahoitustarpeet yhden vuoden aikajänteellä.

Säännösten tarkoituksena on estää likviditeettikriisejä, jotka voivat johtaa maksukyvyttömyyteen ja levitä koko finanssijärjestelmään. Ne pakottavat rahoituslaitokset hallinnoimaan riskejään proaktiivisesti ja varmistamaan, että niillä on riittävästi pääomaa ja varoja myös epäsuotuisissa olosuhteissa.

Euroopassa likviditeettisäännökset perustuvat pääasiassa Basel III -sopimuksen kansainvälisiin standardeihin, jotka on implementoitu EU:n lainsäädäntöön, kuten CRR/CRD IV -pakettiin. Nämä säännökset ovat olennainen osa nykyaikaista finanssivalvontaa ja tähtäävät finanssimarkkinoiden vakauden ja luotettavuuden lisäämiseen.