liitoshäviöt

Liitoshäviöt ovat sähköisiä tappioita, jotka syntyvät epäoptimaalisista liitoksista ja kontakteista sähköjärjestelmissä. Ne ilmenevät lisääntyneenä vastuksena liitoskohdissa, mikä johtaa jännitehäviöihin sekä ylimääräiseen lämmöntuottoon ja siten osittain pienentänyt kokonaistehokkuutta. Liitoshäviöt voivat ilmetä sekä nopeissa pienjännitteisissä että suurjännitteisissä sovelluksissa, kuten piirilevyjen juotoksissa, ruuviliitoksissa, puristus- ja pistokeliitännöissä sekä muissa sähkö- ja sähkömekaanisissa liitoksissa.

Syytekijöitä ovat mekaaninen rasitus, löystyneet tai hapettuneet liitokset, korroosio, kosteuden vaikutus, epäasianmukainen asennus tai huonosti valmistetut liitokset sekä lämpötilavaihtelut ja tärinä. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus voi johtaa korkeaan kontaktivastukseen sekä epäluotettuihin tai epäkunnossa oleviin yhteyksiin.

Seurauksina ovat suurempi kokonaisvastus, suurempi jännite- ja tehohäviö sekä paikallinen ylikuumeneminen, mikä voi aiheuttaa luotettavuusongelmia tai elinikäajan lyhenemistä. Epäsäännölliset liitokset voivat myös aiheuttaa sähköturvallisuusriskin ja sähkömagneettista häiriötä.

Mittaus ja hallinta: liitoshäviöitä voidaan arvioida mittaamalla kontaktivastus erillisessä liitoksessa. Käytettäviä menetelmiä ovat matalavastusmittaukset (4-johtoinen tai Kelvin-mittaus), visuaalinen tarkastus hapettumisen ja löysyysmerkkien varalta sekä lämpökameroilla tehtävä lämpötilan kartoitus. Hallintaan kuuluu oikea kiinnitysmomentti ja laadukkaiden, tarkoitukseen sopivien liittimien käyttö, hapettumisen ehkäisy, suojaus kosteudelta sekä säännölliset tarkastukset ja huoltotoimenpiteet.