liimaustekniikassa

Liimaustekniikalla tarkoitetaan kiinnitysmenetelmiä, joissa kaksi tai useampi kappale liitetään toisiinsa liiman avulla. Liitoskohdan lujuus riippuu sekä tarttuvuudesta että liiman koheesiosta. Valinta riippuu alustan materiaalista, ympäristöolosuhteista ja tarvittavasta kestävyydestä. Tekniikkaa käytetään laajalti teollisuudessa: rakentamisessa, autoteollisuudessa, elektroniikassa sekä puu- ja komposiittirakenteissa.

Yleisimmät liimat ovat epoksit, polyuretaaniliimat, akryyliliimat, syanoakrylaat ja silikoniliimat. Epoksiliimat tarjoavat korkeaa lujuutta ja kemiallista kestävyyttä, erityisesti metallien ja monien komposiittien kanssa. Polyuretaaniliimat ovat joustavia ja iskunkestäviä, sopivat kosteisiin olosuhteisiin. Akryyliliimat ovat nopeasti kovettuvia ja soveltuvat suurille tuotantonopeuksille. Syanoakrylaat (superliima) antaa nopean tarttuvuuden, mutta soveltuu usein pienille kuormille. Silikoniliimat säilyttävät joustavuutta sekä hyvän kosteuden- ja lämpötilankeston, mutta niitä käytetään usein liitoskohdissa, joissa ei vaadita suurta lujuutta. Myös MS-polymeeriliimat sekä muut hybridiliimat tarjoavat yhdistelmiä tarttuvuuden ja joustavuuden.

Pintojen esikäsittely on ratkaisevaa: pinnat on puhdistettava, rasva poistettava ja halutessa karhennettava jälkiä antamaan mekaanista tartuntaa. Oikea liiman valinta ottaa huomioon sekä materiaalien yhteensopivuuden että ympäristön kuormitukset. Levitys tapahtuu ruiskutuksella, sivelyllä tai annostelulla, ja kappaleet kiinnitetään nopeasti yhteen puristuksella tai paineella.

Kovettuminen tapahtuu ilman lämpötilasta, ajan sekä liiman tyypistä riippuen; osa liimoista kovettuu UV-säteilyn avulla. Käytännön kiinnitys- ja kuivumisaika vaihtelee sekä liimatyypin että valmistettavien kappaleiden geometrian mukaan. Turvallisuusnäkökohdat korostavat asianmukaista ilmanvaihtoa, suojavarusteita ja liuottimien käsittelyn noudattamista.