liikennekulttuuri

Liikennekulttuuri tarkoittaa yhteiskunnan liikenteessä ilmeneviä tapoja, asenteita ja odotuksia siitä, miten ihmiset käyttäytyvät tien päällä. Se muodostuu yksilöiden ja ryhmien turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja sujuvaa liikennettä koskevasta sosiaalisesta normistosta sekä niiden opettelusta kouluissa, perheissä, mediassa ja lainsäädännössä. Liikennekulttuuri ilmenee arjen valinnoissa kuten nopeuden hallinnassa, väistämisessä, signaalien käytössä, vuorovaikutuksessa muiden tielläliikkujien kanssa sekä kohteliaisuudessa ja ennakoivuudessa.

Keskeisiä osa-alueita ovat säännöistä kiinnipitäminen, viestintä ja ennakoiva käyttäytyminen (esim. silmäkontakti, vilkutus), toisten tielläliikkujien kunnioittaminen (pyöräilijät, jalankulkijat, pyörätuolilla liikkuvat), sekä riskien tunnistaminen ja tilanteisiin sopeutuminen.

Liikennekulttuuri kehittyy infrastruktuurin ja lainsäädännön kulmakivillä sekä teknologian ja massmediankin kautta. Turvallisuus ja sujuvuus kärsivät tai paranevat asenteista, jotka edistävät nopeutta, aggressiivisuutta tai tekniikalla mitattavaa tehokkuutta yli toisten turvallisuuden. Myönteinen kulttuuri tukee yhteisymmärrystä eri liikennemuotojen välillä ja tasa-arvoista tilankäyttöä.

Parantaminen tapahtuu moniulotteisesti: koulutuksesta ja jatkuvasta opastuksesta, selkeästä ja johdonmukaisesta lainsäädännöstä sekä tehokkaasta valvonnasta; liikenneinfrastruktuurin suunnittelussa voidaan rohkaista hidastamista, suojateitä, pyöräkaistoja ja yhteisiä tiloja; tiedotus- ja kampanjatoimet sekä yhteisöllinen osallistuminen.

Liikennekulttuuri on maakohtaista ja kaupunkikohtaista. Se vaihtelee kulttuurien ja liikennemuotojen mukaan; Pohjoismaissa sitä painotetaan usein turvallisuuden, tasa-arvoisen tilankäytön ja perheitä koskevien arvojen ilmentymänä. Kulttuurin tilaa seurataan esimerkiksi sääntöjen noudattamisen, onnettomuuksien ja läheltä piti -tilanteiden määrän sekä kadulla koettavan turvallisuuden tunteen kautta.