lihasreaktion

Lihasreaktio kuvaa lihaksen vastetta ärsykkeeseen. Yleisimmin kyse on lihaksen supistumisesta vastauksena hermoston lähettämään käskyyn, mutta reaktio voi ilmetä myös rentoutumisena tai koordinoidun liikkeen säätönä. Lihasreaktio riippuu sekä hermostollisesta aktivoinnista että lihassolujen kyvystä muuttaa pituuttaan ja jännitteitään.

Perusta liikkeelle on hermoston ja lihassolujen välinen vuorovaikutus. Motorinen neuroni lähettää impulssin lihakseen. Neuromuskulaarisessa synapsissa vapautuu asetyylikoliinia, joka saa lihassolun solukalvon depolarisoitumaan. Impulssi leviää lihaksen sisällä T-tubulusten kautta, ja sarkoplasmainen retikulum vapauttaa kalsiumia. Kalsium sitoutuu troponiiniin ja siirtää tropomysiinia aktiinin sitoutumispaikoilta, jolloin myosiinipäät voivat kiinnittyä aktiinin suitableihin ja aloittaa supistusliikkeen cross-bridge -mekanismilla. ATP antaa energian liikkeen ylläpitämiseen ja lopulta kontraktio rauhoittuu, kun Ca2+ palautetaan takaisin säiliöihinsä.

Kontraktioita voidaan luokitella isotonisiin ja isometrisiin. Isotonisessa kontraktiossa jännitys pysyy melko vakiona samalla kun lihas lyhenee (concentric) tai pitenee vastusta vastaan (eccentric). Isometrinen kontraktio aiheuttaa jännityksen kasvun ilman pituuden muutosta.

Lihasreaktioon liittyy myös motorisen yksikön rekrytointi sekä refleksireittejä pitkin tapahtuva vaste. Lihasten energiantuotanto vaihtelee nopeasta ATP-varastosta kreatiinifosfaatin avulla, anaerobisesta glykolyysistä ja lopulta aerobisesta energiantuotannosta pitkällä aikavälillä. Väsymys syntyy energiavarojen ehtyessä sekä ionitasapainon ja metaboliittien kertymisestä.