leviämisessä

Leviämisessä viitataan ilmiöön, jossa jokin piirre, ominaisuus tai aine leviää tai laajenee alkuperäisestä lähteestä kohti uusia alueita, yksilöitä tai ajanjaksoja. Termiä käytetään sekä tieteellisissä yhteyksissä että arkikielessä kuvaamaan erilaisten ilmiöiden leviäminen.

Biologisessa kontekstissa leviämistä tarkastellaan usein tartuntojen siirtymisenä. Reittejä ovat suorakontakti, hengitystie-eritys, kontakti pintamattereihin sekä vektoriväylät. Leviäminen voi olla nopeaa tai hidasta, ja siihen vaikuttavat tekijät kuten vastustuskyky, ympäristöolosuhteet sekä väestön tiheys. Ehkäisy ja hallinta voivat sisältää hygieniatoimenpiteet, rokotukset sekä eristystä tai karanteenia.

Informaation ja kulttuurin leviämisen kontekstissa puhutaan usein diffuosiosta: sanomien, innovaatioiden ja käytäntöjen leviäminen verkostoissa ja medioissa. Leviämiseen vaikuttavat verkostorakenne, viestinnän aktiivisuus, ajankohtaisuus sekä ihmisten käytännön omaksuminen.

Ekologisessa yhteydessä leviäminen tarkoittaa lajin leviä­mistä uusille alueel­le, usein dispersion, maantieteellisen laajentumisen sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten myötä. Invasiiviset lajit voivat syrjäyttää kotoperäisiä lajeja, muuttaa ekosysteemien toimintaa ja heikentää biodiversiteettiä.

Fysikaalisessa ja kemiallisessa kontekstissa leviämistä kuvaa diffuusio: aineen pitoisuuseron aiheuttama tasainen jakautuminen ajan myötä. Diffuusiota kuvataan usein Fickin laeilla, ja siihen liittyvät nopeudet sekä tilavuus- ja pinta-ala-tekijät. Mittauksessa ja mallintamisessa voidaan käyttää erilaisia malleja, mukaan lukien SIR-tyyliset mallit tartuntaketjuissa sekä diffuusion koeffisienteihin perustuvat lähestymistavat.