leirintää

Leirintä tarkoittaa tilapäistä majoittumista ulkona, yleensä teltassa tai muussa tilapäisessä suojassa. Sanaa käytetään sekä yleisenä toimintana kuin myös kuvaamaan tapahtumaa tai paikkaa, jossa ihmiset yöpyvät ulkona, kuten leirintäalueella. Leiriytyminen voi kestää yhden yön tai useamman päivän, ja siihen voi sisältyä nuotiokäyttöä sekä yhteisiä aktiviteetteja.

Etymologisesti leirintä muodostuu sanasta leiri yhdistettynä toimintaa ilmentävään päätteeseen -ntä. Käytännössä termi viittaa sekä yksittäiseen yöpyyn että koko leiritoimintaan, kuten nuorisoleireillä tai retkeilykohteissa suunniteltuun majoittumiseen.

Leirintäalueet ovat suunniteltuja paikkoja, joissa on teltankuja-, vierasmajoitus- tai retkeilymajoitusmahdollisuuksia, sekä usein tulipaikkoja, wc-tiloja, vesipisteitä ja jätehuoltoa. Suomessa ja muissa maissa leirintäalueet ovat yleisiä sekä luonnonsuojelualueiden läheisyydessä että kaupunkien ja kuntien hallinnoimilla alueilla. Leirintä voi tapahtua myös luonnon keskellä jokamiehenoikeuksien puitteissa, joissa oikeudet liikkua ja tilapäisesti majoittua luonnossa on rajattu kuormituksen ja yksityisyyden kunnioittamiseen sekä paikallisiin sääntöihin.

Turvallisuus ja ympäristö: leiriytyessä on tärkeää noudattaa paloturvallisuutta, kerätä roskat talteen ja noudattaa ympäristönhoitosuosituksia sekä paikallisia määräyksiä. Jokamiehenoikeudet mahdollistavat tilapäisen yöpymisen useimmilla maa-alueilla, mutta viljelysmailla, rakennusten läheisyydessä sekä suojelualueilla on rajoituksia.

Katso myös: jokamiehenoikeudet, leirintäalue, leiri.