leikkuosiä

Leikkuosiä on yleisnimitys useille Noctuidae-perhosten toukkalajeille, jotka vahingoittavat kasveja katkomalla taimenvarret maanpinnan tuntumassa. Toukat ovat yleensä piilossa päivisin ja aloittavat ravinnon öisin. Aikuiset perhoset ovat pienikokoisia ja maanläheisiä, väritykseltään harmaanruskeita.

Elinkaari ja identifiointi vaihtelevat lajeittain, mutta yleinen kuva on seuraava: munat asetetaan kasvinjätteisiin tai maaperään keväällä. Munat kuoriutuvat, ja nuoret toukat aloittavat ravinnon lehtiä ja varret pureskellen. Toukat viettävät suurimman osan päivään maassa tai kasvinjuurien suojaamana ja siirtyvät aktiivisesti yöhön ruokailemaan. Kun toukka kasvaa tarpeeksi, se piiloutuu maahan ja pupuuntuu, josta syntyy aikuisia perhosia. Talvehtiminen tapahtuu usein maaperässä tai kasvinjätteissä. Useimmilla lajeilla on yksi, joillakin kaksi sukupolvea vuodessa ilmaston mukaan.

Vahinko ja vaikutukset voivat olla merkittäviä erityisesti taimien alkuvaiheessa. Katkotut tai vaurioituneet taimet voivat epäonnistua itämisessä tai johtaa suurtaaltisiiiniin, mikä aiheuttaa taloudellisia tappioita viljelykasveille. Leikkuosiät voivat vahingoittaa viljaa, perunaa, vihanneksia ja monia koristekasveja sekä puutarhaviljelyä.

Torjunta ja hallinta perustuvat usein integroidun torjunnan periaatteisiin. Ennaltaehkäisy on tärkeää: poistetaan kasvinjätteet, pyritään viljelykierron toteuttamiseen, ajoitetaan kylvöt ja minimoidaan suojavyöhykkeiden vahingoittuminen. Biologinen torjunta on keskeistä, esimerkiksi hertta- ja Steinernema-nematodit voivat tuntuvasti vähentää toukkia. Luontaisia vihollisia sekä kulttuurisia keinoja (kylvöaikojen optimointi, maanmuokkaus) voidaan käyttää yhdessä. Tarvittaessa voidaan käyttää kohdennettuja maaperä- tai juurikyyn torjunta-aineita, mutta niitä tulisi käyttää harkiten ja osana IPM-strategiaa.