lavavirtauksista

Laavavirtaus on sulanutta kiviainesta, joka purkautuu tulivuoren purkauksessa ja virtaa laavan pinnan yli alaspäin. Virta voi kattaa suuria alueita ja muokata maisemaa sekä infrastruktuuria, kuten teitä ja rakennuksia. Laavavirrat esiintyvät tyypillisesti effusoivissa purkauksissa, joissa magma purkautuu ja virtaa ulos maanpinnalle.

Laavavirtoja voidaan pitää kahden päätyypin mukaan: pahoehoe- ja aa-laava. Pahoehoe on kiiltävän, sileän näköinen ja virtaa yleensä tasaisemmin; sen kuori jähmettyy nopeasti muodostaen kiiltävää pintaa. Aa-laavalla kuori on karkea ja halkeileva, ja virtaus on rakennemielessä jähmeämpää sekä epätasaisempaa. Viskositeetti, lämpötila ja vesipitoisuus vaikuttavat näihin ominaisuuksiin sekä siihen, miten nopeasti lava virtaa ja miten kuori muodostuu.

Laavivirta liikkuu usein laavakanavien ja laavapatoonien kautta. Putkitunneli voi suojata sisäänsä virtauksen, jolloin lava liikkuu pitkiä matkoja jopa jyrkissäkin mäissä. Virran nopeus vaihtelee huomattavasti: se voi olla muutamasta metreistä nopeaan siirtymään suurten rakennusten edustalla tai avoimilla joutomaille.

Haittojen ja riskien kannalta laavivirrat voivat kattaa ja tuhota asutusta, viljelysmaita ja infrastruktuuria sekä muokata maastoaan uudelleen. Toisaalta ne voivat muodostaa uusia maa-alueita laavakenttiin.

Seuranta ja tutkimus hyödyntävät maastotietoja, satelliittikuvia, lämpökuvantamista sekä paikallista järjestelmätorjuntaa. Näiden avulla ennustetaan virran kulkua ja minimoidaan vaarat.

Esimerkkejä laavavirroista löytyy Havaijilta Kilauean kaltaisilta alueilta sekä Etna ja Nyiragongo muiden tulivuorien yhteydessä. Myös historiallisia laavavirtoja, kuten Icelandin Laki-epäsuorainen purkaus, on tutkittu monipuolisesti.