lausekonteksti

Lausekonteksti tarkoittaa sitä tietojen kokonaisuutta, jossa lause tulkitaan. Se kattaa sekä edellisen keskustelun kontekstin että yhteisen maailmankuvan, puhujan aikomukset sekä fyysisen tai sosiaalisen ympäristön, joissa lause esiintyy. Lausekonteksti muodostaa perustan lauseen viittauksille, merkitykselle ja mahdollisille tulkinnoille.

Lausekonteksti vaikuttaa muun muassa viittausten ratkaisuun, anaforan ymmärtämiseen sekä ellipsin paikkaan. Esimerkiksi pronominin käyttö tai lauseen denotaatio voi olla riippuvainen siitä, mihin edellinen teksti viittaa tai mikä on puhujan intentiona. Lausekonteksti voi muuttaa lauseen totuuslausekkeiden ehtoja sekä vaikuttaa implikaatioihin ja presuppositsioihin. Näin ollen sama lause voi saada erilaisen merkityksen eri tilanteissa.

Lausekontekstit voivat erota toisistaan riippuen siitä, millaista kontekstia korostetaan. Diskursiivinen konteksti viittaa suosituimmiltaan lauseiden väliseen sukkelaan keskusteluun ja aiempaan aiheeseen, kun taas tilanteellinen konteksti huomioi tilan, ajan ja puhujan roolin. Eri teoreettiset suuntaukset (esimerkiksi staattinen ja dynaaminen semantiikka) ovat tarjonneet erilaisia malleja siitä, miten konteksti päivittyy ja miten lauseen merkitys muuttuu vuorovaikutuksessa.

Käytännössä lausekontekstia tutkitaan kielitieteessä ja kieliteknologiassa, kuten luonnollisen kielen käsittelyssä, käännöksissä ja viestijärjestelmissä. Se on keskeinen tekijä tehtävissä kuten anafora- ja viittausratkaisussa, kontekstuaalisen merkityksen mallintamisessa sekä keskustelun hallinnassa.

Lausekontekstin tarkastelu auttaa ymmärtämään, miten merkitys syntyy vuorovaikutuksessa ja miten kieli rakentaa yhteistä ymmärrystä keskusteluissa.