laskimopuoleen

Laskimopuoli tarkoittaa verenkierron osaa, joka palauttaa verta sydämeen. Systemisessä kierrossa laskimopuoli koostuu suurista laskimoista, kuten yläonttolaskimosta ja alaonttolaskimosta, sekä lukuisista pienemmistä laskimoista, jotka palauttavat veren kudoksista oikeaan eteiseen. Pulmonaalisessa kierrossa laskimopuoli koostuu keuhkolaskimoista, jotka tuovat hapettuneen veren keuhkoista vasempaan eteiseen. Laskimot ovat alhaisen paineen ja suurikapasiteettisia verisuonia, jotka toimivat veren reservuarina ja mukautuvat kehon tiloihin.

Laskimopuolen erityispiirteisiin kuuluvat matala paine ja suurempi poikkipinta-ala sekä ohut seinämä verrattuna valtimoihin. Venttiilit laskimoissa estävät takaisinvirtauksen, erityisesti alaraajoissa, joissa skelettilihakset ja hengitys toimivat paluun tukena. Hengitys vaikuttaa paluuseen: sisäänhengitys alentaa rintaontelon paineita ja lisää laskimopaluu, kun taas uloshengitys voi vähentää sitä.

Fysiologisesti laskimopuoli toimii tärkeänä verenvarastona, jonka kautta voidaan säätää paluuta ja sydämen täyttymistä (preload). Autonominen hermosto ja veren tilavuuden vaihtelut muokkaavat laskimopaineita sekä paluuta reagoiden kehon tilanteisiin, kuten nesteen säätelyyn ja nestevajauksiin.

Kliinisesti laskimopuoleen liittyy verenpaineen ja tilavuuden hallinnan häiriöt. Laskimopaineen nousu voi aiheuttaa turvotuksia ja hidas verenpaluu, kun taas laskimoiden vajaatoiminta tai tromboositilanteet voivat heikentää verenkiertoa. Laskimopuolinen käsittely ja mittaukset, kuten keskitetty laskimopaine (CVP), ovat keskeisiä potilaan hemodynaamisen tilan arvioinnissa.