lasikuituoptiikan
Lasikuituoptiikka on optiikan ala, joka tutkii valon ohjaamista ohuissa lasi- tai polymeerikuiduissa. Kuitu koostuu ytimestä (core) ja sen ympäröivästä kuoresta (cladding). Ytimen taitekerroin on suurempi kuin kuoren, mikä mahdollistaa valon kokonaisheijastuksen ja sen pitämisen kuidussa pitkienkin matkojen ajan. Kuituja on sekä lasista että muovista valmistettuja; yleisimmät rakenteet ovat single-mode- ja multi-mode -kuitu.
Historia: 1960– ja 1970-luvuilla kehitettiin kuitutekniikkaa ja osoitettiin, että valon voi siirtää kuidun kautta. 1970-luvulla saavutettiin
Toimintaperiaate: kokonaisheijastus aiheutuu taitekerrointen erotuksesta. Ytimen leveys ja käytetty aallonpituus määrittävät, kuinka monta tilaa valo voi
Sovellukset: teleyhteydet ja dataverkot, lääketieteelliset endoskooppiset laitteet sekä teolliset sensorit sekä kuitulaserit. Kehitteillä on uusia kuitumateriaaleja
Edut ja haasteet: kuidut tarjoavat suuren kaistanleveyden, alhaiset häviöt pitkillä etäisyyksillä ja immuniteetin sähkömagneettiselle häiriölle; haasteita