lasersädettäminen

Lasersädettäminen tarkoittaa kappaleen tai aineen altistamista laser-säteilylle. Säteily tuotetaan laitteella, jonka valo on kohdennettua, koherenttia ja usein tarkasti määriteltyä. Sädettäminen voi muuttaa materiaalia tai biologista kudosta riippuen käytetystä aallonpituudesta, tehon tilasta sekä pulssirakenteesta. Käytännön tavoitteet voivat olla pinnan muokkaus, materiaalin käsittely, tutkimus tai mittaukset.

Vuorovaikutus aineen kanssa tapahtuu pääasiassa kolmella mekanismilla: fototerminen, fotokemiallinen ja fotomekaaninen. Absorptio määrittelee, kuinka tehokkaasti aine absorboi valoa, mikä voi johtaa lämpötilan nousuun ja mahdolliseen vaurioitumiseen. Pulssilaserit voivat tuottaa erittäin nopeita, paikallisia vaikutusalueita ja aiheuttaa ablaatiota tai mikromuokkauksia ilman laajaa lämpövauriota.

Sovellukset ovat laajoja. Teollisuudessa lasersädettäminen mahdollistaa leikkauksen, hitsauksen ja porauksen sekä pinnan muokkaukset. Tutkimuksessa ja analyysissä käytetään laser-spektroskopiaa sekä laser-induroidun breakdown-spektroskian tekniikoita. Biologiassa ja lääketieteessä laseria hyödytään kudoshoidoissa, silmäkirurgiassa sekä tarkkojen leikkausten tukena.

Turvallisuus ja sääntely ovat keskeisiä. Lasersäteilyyn liittyy silmä- ja ihovaurien vaara. Standardit ja luokitukset, kuten EN 60825-1, ohjaavat laitteiden suunnittelua, käyttöönottoa ja suojatoimia. Käytännössä käytetään suojalaseja, suljettuja järjestelmiä, varoituksia ja asianmukaisia koulutuksia sekä valvottuja työtiloja.