laserpohjaiset

Laserpohjaiset viittaa laitteisiin ja järjestelmiin, joissa lasersäteellä on keskeinen rooli. Laser on valonlähde, joka syntyy stimuloidusta emissioista ja tuottaa kapeakaista, koherentin ja vahvistetun säteen. Laserpohjaisia järjestelmiä on lukuisia; ne voivat olla pulssimaisia tai jatkuvakuviotteisia ja ne hyödyntävät erilaisia lasertyyppejä kuten diodilaseja, kuitu- ja solid-state-laseja sekä CO2-laseja.

Perusperiaatteet: lasersäteellä on koherenssi, tarkka aallonpituus ja pieni leviäminen. Näiden ominaisuuksien ansiosta laseria voidaan fokusoida tarkasti, sitä voidaan käyttää materiaalien käsittelyyn sekä optiseen mittaukseen ja tiedonsiirtoon. Eri käyttötarkoituksiin kehitetyt järjestelmät yhdistävät viimeisintä optiikkaa, sähköistä ohjausta ja suojalaitteita.

Sovellukset: teollisuudessa laseria käytetään leikkaukseen, hitsaukseen ja merkintään sekä pintakäsittelyyn. Lääketieteessä laseretäisyydet, kudosten käsittely ja silmäkirurgia ovat yleisiä sovelluksia. Mittaus- ja kartoitussovelluksissa käytetään LiDAR-tekniikkaa, interferometristen menetelmien tarkkuutta sekä etäisyys- ja muodontunnistusta. Viestinnässä kehitetään vapaassa tilassa tapahtuvaa optista tiedonsiirtoa ja nopeita tiedonvälitysmenetelmiä. Puolustus- ja turvallisuuskäytössä laserjärjestelmät voivat toimia etäisyysmittauksessa tai kohteiden havaitsemisessa ja ohjauksessa, mutta niiden käyttötavat ovat säädeltyjä.

Turvallisuus ja sääntely: lasersäteily voi vahingoittaa ihoa ja silmiä, minkä vuoksi lasereita luokitellaan luokkiin 1–4 sekä käytössä noudatetaan asianmukaisia suojavarustuksia, rakennelistauksia ja koulutusta. Standardit ja säädökset, kuten IEC 60825, ohjaavat turvallista käyttöä sekä laitteen suunnittelua.

Historia: laserkehitys alkoi 1960-luvulla ja on sittemmin laajentunut diodi-, kuitu- ja CO2-laseihin sekä moniin sovelluksiin kuten teolliseen valmistukseen ja LiDARiin. Tekniikan jatkuva kehitys lisää sen tarkkuutta, tehokkuutta ja turvallisuutta.