laserleikkauksen

Laserleikkaus on termi, jota käytetään useimmiten kahdessa yhteydessä: teolliseen valmistukseen tapahtuvaan laserleikkaukseen sekä lääketieteelliseen laserleikkaukseen. Molemmissa tarkoituksena on käyttää suuritehoista lasersäteilyä kohteen poistamiseen tai muotoilevaan muokkaukseen, mutta sovellukset ja turvallisuusvaatimukset eroavat.

Teollinen laserleikkaus tarkoittaa prosessia, jossa kohdeaines katkaistaan tai muokataan laserenergian avulla. Yleisimmät laserlajit ovat CO2-, kuitu- ja kiinteäpolttoiset (solid-state) laserit; CO2-laserit soveltuvat yleisimmin ei-metalleille kuten puulle ja muoveille, kun taas kuitu- ja kiinteäpolttoiset laserit ovat yleisiä metallien leikkauksessa. Prosessi tarjoaa korkean tarkkuuden, nopeuden ja automaation mahdollisuuden sekä monipuoliset muotoilumahdollisuudet. Rajoitteisiin kuuluvat lämmönvaikutusalueen laajuus, kerf-leveys, materiaalin heijastusominaisuudet sekä korkeat alkuinvestoinnit ja huolto.

Lääketieteellinen laserleikkaus tarkoittaa kudoksen leikkaamista, viipaloimista tai haihduttamista lasersäteellä. Sitä käytetään muun muassa oftalmologiassa (esim. refraktiiviset toimenpiteet), ihotautien hoidossa, ENT- ja urologiassa sekä onkologiassa. Edut ovat korkea tarkkuus, vähäinen verenvuoto ja usein nopeampi toipuminen; haittoja voivat olla lämpövauriot, arpeutuminen sekä mahdolliset komplikaatiot ja laitteiston sekä koulutuksen kustannukset.

Turvallisuus- ja sääntelyasiat: sekä teollisessa että lääketieteellisessä laserleikkauksessa noudatetaan tiukkoja standardeja ja suojelutoimenpiteitä. Käytössä ovat asianmukaiset suojalasit, valvontajärjestelmät sekä prosessien laadunvalvonta. Lääketieteellinen laserleikkaus tapahtuu tiloissa, joissa on asianmukainen akkreditointi ja potilasturvallisuutta koskevat menettelyt.

Historia: laserleikkaus kehittyi 1960-luvulta alkaen teollisessa tuotannossa ja 1970–1980-luvuilla lääketieteelliset sovellukset yleistyivät. Nykyisin sekä teollinen että lääketieteellinen laserleikkaus ovat laajasti käytössä.