laktaattimuotoja

Laktaattimuotoja viitataan maitohapon laktaatin enantiomeerisiin muotoihin: L-laktaattiin, D-laktaattiin sekä niiden sekoitukseen DL-laktaattiin. Ne eroavat toisistaan kolmiulotteisessa rakenteessaan, vaikka niiden kemiallinen koostumus on sama, ja ne esiintyvät eri biologisissa järjestelmissä eri tavoin.

Maitohappo on kotoisin 2-hydroksipropanoihappona. Se on chiral-aines, mikä merkitsee, että sillä on kaksi muunnettavissa olevaa peilikuvamuotoa: L- ja D-laktaatit. Happona pH-arvo 7,4 ympäristössä esiintyy pääasiassa laktaattina, eli deprotonoituna muotona, kun taas maitohappo muotona on pieni määrä. DL-laktaatti tarkoittaa näiden kahden enantiomeerin sekoitusta.

Biologisesti L-laktaatti muodostuu pääasiassa ihmisen kudoksissa aerobisen ja anaerobisen glykolyysin seurauksena. Se siirtyy verenkierrossa maksan glukoneogeneesiin Cori-syklin kautta. D-laktaatti puolestaan tuotetaan jonkin verran bakteerien hiivakuksissa ja ruoansulatuskanavassa, ja suurina pitoisuuksina voi johtaa D-laktaattimyrkytykseen, joka esiintyy harvemmin ja voi aiheuttaa asidoosia.

Entsyymit vaikuttavat muuntamiseen: L-laktaatti liittyy NAD+-yhteensopivaan L-laktaattidehydrogenaasiin (LDH) ja muuttuu pyruvaatiksi, kun taas D-laktaatti voi tarvittaessa olla D-laktaattidehydrogenaasin kohteena. Joissain bakteereissa on laktaattiracemeraasiksi kutsuttu entsyymi, joka muuntaa L- ja D-laktaatteja toisikseen.

Käytännössä laktaattimuotoja hyödynnetään sekä elintarvikkeissa että lääketieteessä: esimerkiksi laktaattilisäaineita sekä suonensisäisiä liuoksia käytetään buffering- ja elektrolyyttinä. Yleisessä tutkimuksessa ja kliinisessä diagnostiikassa laktaattitasot voivat viitata metabolisiin tiloihin tai hapenkulutuksen muutoksiin.