lajispesifinen

Lajispesifinen on termi, joka kuvaa ominaisuutta tai ilmiötä, joka koskee vain yhtä lajia tai erittäin pientä lajitukimmaa. Se tarkoittaa, että kyseinen ominaisuus ei ylety toisiin lajeihin, vaan on sidoksissa lajin identiteettiin ja evolutiiviseen historiaan. Lajispesifisyys voidaan havaita monilla biologian ja lääketieteen osa-alueilla, kuten ekologiassa, genetiikassa, microbiologiassa ja toksikologiassa.

Etymologisesti sana koostuu sanoista laji ja spesifinen, ja sitä käytetään kuvaamaan eroja, jotka johtuvat lajin ainutlaatuisista geneettisistä ja fysiologisista piirteistä. Lajispesifisyys voi ilmetä esimerkiksi vuorovaikutuksissa eliöiden välillä, taudinaiheuttajien isäntävalinnassa tai molekulaarisissa reseptorisuhteissa, jossa tietty onnen paikka tai molekyyli toimii vain tietyn lajin proteiineihin tai hormoniin vastaanottavaisena.

Esimerkkejä lajispesifisyydestä ovat patogeenien isäntäspesifisyys, jolloin patogeeni tarttuu ja reproduktoituu vain rajatulle joukolle lajeja, sekä eläinten ja kasvien käyttäytymiseen vaikuttavat lajispesifiset signaalit, kuten feromonit, jotka houkuttelevat vain saman lajin yksilöitä. Myös lääketieteessä ja toksikologiassa korostuu lajispesifisyys, kun lääkkeet tai haitalliset aineet vaikuttavat eri tavoin eri eläinlajeissa johtuen reseptorien rakenteellisista eroista.

Lajispesifisyyden käsittelyyn kuuluu myös huomio siitä, että rajakohdat ja geneettinen vaihtelu voivat mahdollistaa lajinväliset poikkeamat tai uusien isäntien omaksumisen, mikä on tärkeää ekologiassa ja keksimisessä liittyen uhkien hallintaan ja suojelutyöhön.